Pyörän huolto-ohjeet reissulle -perustaidoilla pärjää

Yleensä reissussa ei onneksi synny mitään suurempia ongelmia pyörän suhteen. Perustaidoilla pärjää pitkälle. Jos jotain pitää korjata, kannattaa ensin vaikka keitellä kahvit ja vähän evästellä. Onneksi lomalla ei ole kiire mihinkään, korjaaminen kun ei oikein tahdo kiireessä onnistua.

Perusasiat voi tänä päivänä harjoitella youtubesta. Videoita löytyy helposti, jos opettelee ensin pyörän osat englanniksi. Tässä kuitenkin kirjalliset ohjeet. Toivottavasti niistä ymmärtää edes jotain.

Ennen matkaa

Jos ei täysin luota omiin kykyihinsä pyörämekaanikkona, ajoittaisin pyörän vuosihuollon kuukausi, viimeistään pari viikkoa ennen pidempää pyöräreissua. Fiksu varaa huollon etukäteen ja vie pyörän huoltoon sovittuna päivänä. Kannattaa mainita tulevasta koettelemuksesta ja tietenkin kaikista epämääräisistä äänistä ja ongelmista, joita pyörässä mahdollisesti on. 

Kunnolliseen perushuoltoon kuuluu vaihteiston ja jarrujen toiminnan tarkastaminen ja kuluneiden osien, kuten jarrupalojen ja ketjujen vaihto. Paljon muutakin saattaa vaihteistossa mennä vaihtoon. Pyörä putsataan, navat tarkastetaan ja herkistellään ja kiekot rihdataan pukilla. Tietenkin myös kaikkien osien kiinnitys ja toiminta keskiötä myöten tarkastetaan. Ohjainlaakeri rasvataan ja vaiheisto ja vaijerit saavat öljyä. Renkaisiin laitetaan optimaaliset paineet. Tietenkin ne voidaan myös tarvittaessa vaihtaa. 

Jos tässä vaiheessa lyö tyhjää, ota suunta kohti pyörähuoltoa. 

Vaijerien ja vaijerikuorten kunnon tarkistus tuntuu välillä unohtuvan ammattilaisiltakin, koska uusilla ketjuilla, pakalla ja vaijerien voitelulla kaikki toimii hetken, vaikka kuorissa olisi halkeamia ja vaijerit olisivat jo alkaneet rispaantua. Kaikki vähänkään epämääräiseltä vaikuttava kuori ja vaijerit vaihtoon!

Vaijerien ja valmiiksi pätkittyjen kuorien pakkaaminen mukaan ei välttämättä ole huono idea.

Renkaan paikkaus

kuuluu niihin perusjuttuihin, jotka on vaan pakko opetella. Tämä ohje on ketjuvaihteiselle pyörälle. Yleensä reikiä tuppaa tulemaan takarenkaaseen. 

Irroita sivulaukut ja muu matkatavara. Likainen vanne kannattaa puhdistaa kosteuspyyhkeellä jonka olet muistanut pakata mukaan.

Pyörähuollossa fillari on huoltopukilla, mutta moni amatööri kääntää pyöränsä ylösalaisin. Kumpikin toimii.

Vaihda kampia pyörittäen vaihde pienimmälle etu- ja takarattaalle (ei vaihteelle vaan rattaalle), jarruta, vannejarrullisessa pyörässä vapauta jarruvaijeri, avaa pikalinkku, taivuta takavaihtajaa kiinnityskohdasta taaksepäin, ota pinnoista kiinni ja hivuta kiekko irti pyörästä. Kiekolla tarkoitetaan tässä samaa kuin renkaalla autonrenkaita vaihdettaessa.

Ota muovisella rengasraudalla renkaan toinen puoli pois vanteelta. Ota seuraavaksi sisuri ja ulkokumi kokonaan irti kiekosta. Puristele ulkokumia, rei’issä saattaa olla kiviä. Ne pitää saada pois. Tarkista myös renkaan sisäpuoli. Irtoroskat saa pois pompottelemalla rengasta maassa. 

Laita renkaan toinen puoli takaisin vanteelle. Pyörimissuunta on merkitty nuolella (takakiekossa rataspakka on menosuuntaan katsoessa oikealla puolella, levyjarrullisessa pyörässä jarrulevyt ovat vasemmalla puolella). Ota varasisuri, jonka olet pakannut mukaan, ruuvaa irti venttiilin hattu ja mutteri, pumppaa sisäkumiin hivenen ilmaa ja sullo se nätisti ulkokumin alle (ihan ekana venttiili reiästä läpi).

Työnnä rengas peukaloilla vanteelle. Viimeisenä laitetaan yleensä venttiilin kohta. Operaatio vaatii hieman voimaa. Kokemuskin auttaa. Harjoittele mystinen tuubikyykky. 

Pumppaa renkaaseen noin baari painetta.

Tarkista että rengas on noussut tasaisesti vanteelle. Ulkokumissa on kohokuviona huomaamaton raita, joka ei saisi jäädä vanteen reunan alapuolelle. Renkaaseen voi nyt lisätä ilmaa, jos se mahtuu täytenä takaisin paikoilleen. Kiekkoa takaisin pyörään pujottaessa pitää katsoa, että ketjut menevät suoraan pienimmälle rattaalle ja kiekko on siististi kohdillaan ennen kuin laittaa pikalinkun kiinni. Linkun pitäisi osoittaa sellaiseen suuntaan, ettei se vahingossa tartu johonkin ja aukea. Yleensä ylös tai eteenpäin. 

Muista mutteri ja hattu. Muista jarrut! 

Periaatteessa vaihteet ja jarrut pitäisi tarkistaa ja tarvittaessa hienosäätää. Kun jaksat, paikkaa puhjennut sisuri. Paketissa on ohjeet. Jos reikää ei meinaa löytyä, pumppaa sisuriin reilusti ilmaa ja vie se lähelle kasvoja. Pienenkin ilmavirran tuntee yleensä nenänpäällä tai silmämunalla. Kokeile jos et usko!

Ketjun öljyäminen

Matkalla kannattaa olla mukana pieni pullo ketjunvoiteluöljyä, ei sitä suihkepullossa myytävä tavaraa, joka on muuten yleensä tarkoitettu osien puhdistamiseen. Painepullot takavarikoidaan lentokentällä. Ne voivat poksahtaa lennon aikana.

Huolellinen kaveri putsaa ensin ketjut teräsharjalla ja rissapyörät (ne jännät pikku rattaat, joiden kautta ketju kiertää siellä takana) japaninlastalla.

Tippa öljyä per linkki yleensä riittää. Pyöritä kampia (eturattaan koosta riippuen) nelisen kierrosta taaksepäin ja anna öljyn valua pullon suuttimesta ketjun sisäkehälle. Vaihtajien niveliinkin voi annostella tipan. Vaihteita kannattaa venkslata hetki edestakas, että öljy leviää.

Voitelun jälkeen voi vielä pyörittää kampia ja pitää kevyesti kangasta tai paperinpalaa ketjujen ymärillä. Siihen saa kerättyä ylimääräiset öljyt.

Vaihteet

Jos vaihteet eivät ole kohdillaan, se voi johtua siitä, että vaijeri on hieman venynyt. Muussa tapauksessa hienosäätö on yleensä turhaa, koska ongelma johtuu vaijerikitkasta. Tai jostain sellaisesta syystä, jota on vaikea tienposkessa korjata. Pyörä on esimerkiksi voinut saada tällin ja takavaihtajan korvake ja siksi myös vaihtajan häkki voi olla vinossa. Joskus käy tuuri ja ongelma on huonosti kiinnitetty laukku, joka painaa vaijerinkuorta.

Vaihdevaijeri menee vaihdevivusta itse vaihtajaan. Jommassa kummassa tai molemmissa päissä on pylpyrä, jonka nimi on englanniksi barrel adjuster. Käännä sitä neljänneskierros jompaan kumpaan suuntaan. Vaihtuuko vaihde nyt paremmin vai huonommin? 

Jos haluat tehdä tämän järjestelmällisesti, vaihda vaihde (tässä puhutaan nyt takarattaista) ensin raskaimmalta toiseksi raskaimmalle kunnes se toimii moitteettomasti ja käy sitten järjestyksessä läpi kolmen, neljän, viiden jne vaihteen rypäs edestakaisin vaihtelemalla.

Jarrut

Eikö pyörä pysähdy jarruttamalla? Jarruvaijeriakin voi yleensä kiristää ja löysätä hienosäätöruuvilla eli barrel adjusterilla. Samalla kannattaa tarkistaa, että palat osuvat järkevän näköisesti vanteeseen. Jos säätövara ei riitä, pitää kiristää vaijeria, joka on kuuskoloavaimella varustetulla pultilla kiinni itse jarrumekanismissa (ei siis ohjaustangossa olevissa jarruvivuissa).

Mekaanisissa levyjarruissa, joissa jarrukahvan puristaminen liikuttaa vain toista palaa, säädetään ensin vanteen puoleinen jarrupala mahdollisimman lähelle jarrulevyä. Tuon hienosäätöruuvin nimi taitaa olla englanniksi micro adjuster. Maantievivuissa ei ole hienosäätöä, mutta jarrun päästä sellainen onneksi löytyy.

Jos jarrupala hankaa vannetta, voi vaijerin kiristämisen lisäksi joutua säätämään vannejarrulängen hienosäätöruuveja.

Hankausääni saattaa johtua myös vipottavasta vanteesta tai levyjarruilla varustetussa pyörässä vääntyneestä jarrulevystä. Jarrulevyä voi yrittää suoristaa puhtaalla jakoavaimella, jos ei omista hommaan suunniteltua työkalua.

Vannejarrupaloista kannattaa poistaa roskat, jos jarruttaessa kuuluu rahinaa, joka ei tunnu poistuvan. Paloihin uponneet metallin tai kiven palaset tuhoavat vanteen hyvinkin nopeasti. Irroita joko palat tai kiekko, jotta pääset irroittamaan roskat jarrupaloista esim puukonkärjellä.

Vannejarrupaloja (V -jarrut, uudet cantileverit) vaihtaessa kannattaa katsoa, missä järjestyksessä prikat eli spacerit ovat paloja irroittaessa ja varoa, etteivät ne leviä pitkin piennarta. Kenkkuilevat jarrupalat pysyvät paremmin paikollaan, kun puristaa jarrukahvasta asetellessaan pirulaisia oikeaan asentoon. Kahvasta tai jarrupalasta kannattaa puristaa myös silloin kun kiristää jarrupalan kiinnitysruuvia. Muuten jarrupala pyrkii pyörimään mukana. Sellaiset vannejarrupalat, joissa vaihdetaan pelkkä kuminen osa, ovat aika käteviä. Eri valmistajien kiinnityspinnit eivät tosin aina sovi kaikkiin “kenkiin”, joten vanhoja pinnejä ei kannata heti heittää pois.

Periaatteessa vannejarrupalat pitäisi asentaa auraavaan kulmaan.

Mekaanisissa levyjarruissa levyjarrupalojen sinänsä yksinkertaista vaihto-operaatiota voi (ja kannattaa ennen reissua) harjoitella irroittamalla jarrupalat, kääntämällä ne ympäri ja laittamalla takaisin. Samalla joutuu todennäköisesti kokeilemaan, miten hienosäätöruuvit toimivat. 

Levyjarruihin ei saa mennä öljyä. Silloin ne lakkaavat toimimasta. On itseasiassa hyvin harvinaista, että huoltoon tulevien pyörien levyjarrut toimisivat täydellä teholla. Huonolla jarrutustekniikalla palat saattavat myös lasittua.

Vanteet

Vipottavaa vannetta voi yrittää suoristaa itse, jos on hankkinut oikean kokoisen pinna-avaimen. Tienposken räkärihtauksessakin kannattaa säätää mielummin pinnakimppua kuin yksittäistä pinnaa. Puoli kierrosta löysää toisen puolen pinnoille vipottavan kohdan luona ja toista puolta saman verran kireämmälle. Hiljaa hyvä tulee. Jos suunnat menevät sekaisin, ajattele, että nippelit ovat kierrepullonkorkkeja. Pullon avaaminen löystää pinnaa. Sitten huomaa, että se onkin juuri toisin päin. Vai onko?

Jos vanteessa on klappia, navat pitää herkistellä. Klapilla tarkoitetaan sitä, että vanne heiluu sivuttain, vaikka olet mielestäsi kiristänyt sen kunnolla kiinni. Tuliko ne litteät, erikoisen muotoiset kiintoavaimet sittenkään mukaan? Matka jatkuu kohti pyörähuoltoa.

Siirtymät

Joskus ohjaustangon joutuu kuljetuksen ajaksi kääntämään poikittain. Uudemmissa ahead -ohjainlaakerilla varustetuissa pyörissä pitää löysätä ohjainkannattimen ruuveja ja mielellään kiristää ne taas kun on saanut ohjaustangon vinoon. (Ja saahan pelkän ohjaustangon kokonaankin irti, jos pyörän joutuu pakaamaan kuljetuslaatikkoon. Silloin se tosin roikkuu vaijerien varassa. Narua tai teippiä mukaan!)

Mallista riippuen polkimet saa irti poljinavaimella tai pitkävartisella kuuskoloavaimella. Vasen aukeaa väärään suuntaan. Polkimetkin pitää laatikkoon ja lentokoneeseen pakatessa irroittaa, ehkä myös satula. Merkitse teipillä tolppaan satulan korko ja vedä se tolppineen irti. Kiekkojen irroitushan onnistuu jo. Pahvisia pakkauslaatikoita saattaa muuten olla pyöräliikkeissä lojumassa.

Kun kääntää stongan takaisin suoraan, pitäisi ohjainlaakerin toiminta tarkistaa. Kun jarruttaa etujarrulla ja nytkyttää pyörää paikallaan edestakaisin, ei saisi tulla klappia. Laita käsi liikkuvan pystyputken ja rungon liitoskodalle (molempia kutsutaan välillä emäputkeksi (head tube)). Jos putki heiluu suhteessa runkoon, pitää emäputken yläpäässä olevaa ohjainlaakerin ruuvia vähän kiristää. Levyjarrullisissa pyörissä ohjaustanko kannattaa nytkyttäessä olla vinossa, koska jarrupalat liikkuvat hieman. Vasta kun klappi on poissa ja ohjaustanko kääntyy kevyesti ja vaivattomasti, ohjainkannattimen ruuvit voi laittaa kireälle. Siis ensin ohjainlaakerin ruuvi, sitten ohjainkannatin.

Löysät ruuvit

Kannattaa välillä tarkistaa, ettei esimerkiksi tarakan ja lokasuojien ruuvit ole löystyneet. Myös halvoissa polkimissa saattaa olla ruuveja, jotka tärisevät irti ihan itsekseen. Säädettävä ohjainkannatinkin saattaa alkaa lonksua. Jarrukahvojen ruuveja ei yleensä kiristetä apinan raivolla. Jos pyörä kaatuu, on parempi, että vivut kääntyilevät kuin hajoavat. Löysällä ne eivät kuitenkaan saa olla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s