Teltta-asia

Vaellukseen liittyvää varustetta ja tietoa löytyy helposti, mutta kaikkea ei pysty suoraan siirtämään pyörämatkailuun. Välillä onkin vaikea sanoa, onko omat kantapään kautta opitut jujut virheiden päälle kasaantuneita uusia virheitä vai yleistettävissä olevia toimivia ratkaisuja. 

Majoitteen paino on hyvä esimerkki.

Jos lähden nyt kävelemään ilman reppua, olen neljän tunnin päästä noin kahdenkymmenen kilometrin päässä. Vaeltaessa se on helposti koko päivän keikka. Tästä näkökulmasta katsoen varusteiden paino on oikeasti merkittävä tekijä. Pyöräillessä painon kanssa ei tarvitse ainakaan omien kokemusten perustella olla ihan niin tarkka. Tai tarvitsee, muttei niin tarkka kuin kävellessä. Kyky kantaa kuormaa riippuu kävellessä ruumiinrakenteesta, pyöräillessä myös pyörän rakenteesta.

Vuodenaika

Vaeltajalle syksy ja kevät taitaa olla ne hienoimmat vuodenajat, pyörämatkailun taas moni aloittaa kesällä. Suomen kesä on vähän kenkkuli. Saattaa olla tosi hienot ja liiankin kuumat kelit, toisaalta saattaa sataa ja olla yllättävän kylmä. Sitten on vielä hyttyset. Omat reissut on aina alkaneet sovittuna päivänä. Jos olisi säiden suhteen mahdollisuus opportunismiin, suhtautuisin todennäköisesti majoitteisiin ihan eri tavalla. 

Jos ei ole hyttysiä, riittää pelkkä sadesuoja, mikä nyt voi olla melkein mikä vaan. Kylmääkin vastaan on suht helppo suojautua, kunhan pitää mielessä, että paikalla ollessa sitä vaatetta oikeasti tarvitsee enemmän. Kolealla ilmalla alle kymmenen astetta alkaa pitkään istuksiessa olla toppatakkikeli, vaikka aurinkoisena kesäaamuna saattaa samoissa lukemissa pyöräillä töihin shortseissa ja aluspaidassa.

Kupoliteltan helppous

No, joka tapauksessa helpoin, vaan ei kevyin, vaihtoehto on kupoliteltta, koska sen saa pystytettyä melkein mihin vaan. Se on muuten suomalainen keksintö 1930-luvulta. Kaksikerrosrakenteen keksi myöhemmin joku muu.

Oma suosikkimalli on tilava kupoliteltta, jonka sisätelttakin on kangasta. Silloin sisälämpötilaa pystyy säätelemään. Kun ovet on kiinni, pystyy makuualustan päällä oleilemaan teepaidassa, vaikka ulkona olisi hyvinkin kylmä. Tämä on ainakin itselle ollut tärkeä ominaisuus. Se helpottaa kummasti yleistä kamojen kanssa mälväämistä.

Ennen kaikki oli paremmin

Käytin kerran telttaa, jonka sisäteltta oli puoliksi verkkoa. Lämpötila oli ehkä kahdeksan astetta ja suojaisasta paikasta huolimatta teltan läpi tuuli koko yön. Tarpin ja hyttysverkon kanssa olisin osannut suhtautua asiaan järkevästi, kalliin teltan kanssa en. Hieman erilaisissa olosuhteissa teltan sisään olisi lentänyt tuulen mukana myös aika lailla hiekkaa. Nykyään käytännössä kaikki kolmen vuodenajan teltat ovat tällaisia, koska kuluttajat haluavat kevyempiä tuotteita ja helpoin tapa leikata painoa on vähentää kankaan määrää ja pienentää itse telttaa.

Virhepäätelmiä?

Tässä piilee nyt se kysymys virheiden päälle mahdollisesti kasaantuneista virheistä. Jos pakkaisi aina kesäreissuillekin toppatakin ja olosuhteisiin nähden todella lämpimän makuupussin, olisiko majoitteen rakenne loppuen lopuksi kovinkaan tärkeä? Teltan tilavuus ja toimivuus silloin, kun on aamukastetta, on kyllä sellaisia ominaisuuksia, joista en haluaisi luopua.

Riippumatto

Riippumatto tavallaan houkuttaa, mutta riisuutuminen, pukeutuminen ja muu säätö märässä metsässä sivulaukut sammalikossa levällään välttämättä ei. Kaipa siihenkin oppisi toimivat jekut. Joskus reissulla katselee harmissaan kuvauksellista, mäntyjen täplittämää rinnettä. Tuolla olisi spektaakkelimainen paikka riippumatolle, mutta telttaa ei saa mihinkään. Useimmiten sellaiseen ryteikköön, johon en haluaisi laittaa telttaa, en kyllä menisi riippumattoilemaankaan.

Optimointia ja luksusta

Jos telttaa ei käytä talvella, ulkoteltan ei kannata ulottua maahan asti. Se aiheuttaa kondenssia ihan turhaan. Iso ovi tai ovet pitkillä sivuilla toimivat paremmin kuin ahdas luukku päädyssä. Sisäänkäynneissä pitää tietenkin olla kankaan lisäksi myös verkko. Parhaimmillaan sellaisessa teltassa saa näkymät kahteen suuntaan. Absidi eli eteinen tavaroille on kätevä, silloin ei tarvitse nukkua kaiken rojun keskellä. Nämä kaikki on tietty henkilökohtaisia mielipiteitä, jotka perustuvat pitkälti siihen, että olen tehnyt parhaimmat reissut retkipyörällä, kaverin kanssa, ja kuorman on pystynyt jakamaan.

Leiriytymisessähän tärkeintä on löytää paikka, jossa on hienot maisemat. Suomessa pyrkisin aina laittamaan teltan rantaan tai korkealle kukkulalle. Ja telttallehan kannattaa tietenkin etsiä sieltä kuiva ja pehmeä paikka. Veden läheisyys helpottaa kokkailua, mutta jos järviä on rajallisesti, olen kysellyt paikallisilta paikallista uimarantaa. Niihinhän ei kaiketi saa leiriytyä, mutta olen tulkinnut sen koskevan nuotiota polttavia ja möykkääviä porukoita, joilta jää rikkinäisiä kaljapulloja ja roskat levälleen, en pyöräretkeilijää, joka kerää kamppeensa aamun valjetessa. Raiskion laitaan pystytetty teltta on Suomen kaltaisessa maassa eeppinen epäonnistuminen.

Teltta on märkä

Moni nurisee kondenssista, eli ulkoteltan sisäpintaan kerääntyvistä vesipisaroista. Ilmiötä ei teltan kanssa varmaan kokonaan pysty välttämään, jos retkeilee sellaisina vuodenaikoina, jolloin on aamukastetta. Toisaalta tilavassa teltassa mikään ei osu ulkoseinään. Kondensoituneet pisarathan saa aamulla räpsäytettyä siististi ulkoteltasta, kunhan muistaa nostaa sen kaverin kanssa varovaisesti tarpeeksi kauas sisäteltasta ennen kuin läväyttää kuivaksi.

Mulla on aina ollut teltta, jonka sisäteltta kasataan ensin. Aika usein tätä pidetään huonona rakenteena, koska teltta kuulemma kastuu kun sen kasaa sateella. Ei ole kyllä itselle käynyt koskaan. Kankainen sisäteltta hylkii yllättävän hyvin vettä. Oikein pahan paikan tullen voi avata keksipaketin, laittaa teepannun tulille ja odotella kuusen alla pientä taukoa sateessa. 

Jos uskoo, ettei yöllä sada, voi jättää ulkoteltan laittamatta. Hyttysiltä kannattaa suojautua, vaikkei sateelta tarvitsisikaan.

Mihin sen tungen?

Sivulaukkuja käyttävä pyöräilijä huomaa melko nopeasti, että painavat kamat kannattaa sijoittaa laukkujen pohjalle. Pyörä käyttäytyy silloin paremmin. Teltan tai ainakin osan siitä voi yrittää sulloa laukkuihin, pois tarakan päältä, jossa sen paino saattaa tuntua epämukavalta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s