Pyöräilyreitit: Imatralta Petroskoihin

Lue juttu rauhassa. Linkki karttaan on hieman edempänä.

Moni ajaa varmasti autolla Niiralasta yli ja käy ehkä matkalla Sortavalassa. Siitä matka jatkuu Petroskoihin tietä A-121 pitkin. Värtsilän ja Sortavalan välillä on toki Ruskealan marmorilouhos ja ehkä Sortavalassakin olisi nähtävää. Vaikka Kirjavalahden ja Rautalahden välillä onkin hienot maisemat, reittinä Niiralan raja-asema – Sortavala – Petroskoi ei ole kovin mielenkiintoinen. Tulimme tätä reittiä Petroskoista takaisin melko epämääräisellä autokyydillä. Venäjällä jokainen auto on edelleen taksi. Tosin tänä päivänä osa saa ajonsa Überin kaltaisten alustojen kautta.

Värtsilän suunnalta tullessa voisi harkita kiertävänsä Soanlahden ja Suistamon kautta ja miettiä sitten, mihin suuntaan lähtisi.

Meidän pyöräreissu muokkaantui matkan edetessä tällaiseksi:

Imatra – Antrea – Räisälä – Kaukola – Kuznetšnoje – Kurkijoki – Ihala – Sortavala – Impilahti – Koirinoja – Vitele – Suurmäki – Kinalahti – Kinnermäki – Nuosjärvi – Essoila – Petroskoi.

Kartalla jotakuinkin näin. Rajan ylitettyään voi vaikka heti Ensosta mennä Vuoksen eteläpuolelle ja jatkaa pienempiä tietä joen suuntaisesti.

Listassa on ne paikannimet, joiden avulla reittiä pystyy suhteellisen helposti seurailemaan kartalta, ei siis välttämättä ne tärkeimmät kohteet. Osa teistä oli aika huonokuntoisia (Vitelen ja Kinnermäen välillä Suurmäessä on puoliksi sortunut silta, jonka yli pääsee ainakin kävellen), mutta tällä melko sattumanvaraisella suunnistusmetodilla matkasta sai aika paljon enemmän irti. En muuten muista, ajoimmeko Essoilaan Savinovon kautta. (Savinovo oli aikoinaan otsikoissa jonkinlaisen ekokatastrofin takia.)

Sortavalasta on lauttayhteys Valamoon. Se on varmasti käymisen arvoinen paikka, jos vaan aika riittää.

Kun Suomi evakuoi menetetyt alueet, käytännössä kaikki alueen suomalaiset lähtivät. Vasta Kinnermäellä tajusin oikeasti, että vanhan rajan toisella puolella asui, ja asuu edelleen, karjalaa puhuvia ihmisiä. Rajat ovat aina olleet keinotekoisia rakennelmia. Karjalaiset ovat asuttaneet kartalta tarkasteltuna aika laajaa aluetta.

Kinnermäki on kulttuurihistoriallinen suojelukohde ja yksi alueen päänähtävyyksistä. Me osuimme paikalle sattumalta. Karjalaistaloja on suojeltu monessa muussakin kylässä. Tietoa kylien historiasta, majoituksesta ja erilaisista tapahtumista kannattaa etsiä wikipedian lisäksi erilaisten perinneseurojen ja pienten, asiaan vihkiytyneiden matkatoimistojen sivuilta. Tälläkin alueella Suomalainen matkaopas, Karjala tulee todennäköisesti auttamaan monessa.

Suuren isänmaallisen sodan muistomerkkejä on matkan varrella tietysti useita, mutta jos sotahistoria kiinnostaa oikeasti, osoitteessa sotahistoriallisetkohteet.fi on aika liuta mahdollisia kohteita. Onko niissä juurikaan nähtävää, on sitten toinen juttu.

Petroskoista on lauttayhteys Kižin luostarisaarelle. Puukirkkoja suojelemaan on perustettu kuudenkymmenen hehtaarin kokoinen maailmanperintöalue.

Petroskoista pääsee pois junalla ja bussilla.

Alun perin pelkästään omaan käyttöön tehty matkakertomus löytyy täältä.

HUOMASITKO, ETTÄ

  • En ole merkinnyt tähän reittiin ajopäiviä enkä kilometrimääriä. Tee rauhassa oma matkasuunnitelmasi. Kiire ja paikallinen tieverkosto eivät välttämättä sovi yhteen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s