Sankarimatkaaja kohtaa eläkeläiset

Yksi todella mielenkiintoinen piirre Venäjän Karjalaan matkustamisessa on se, kuinka erilaisena se näyttäytyy eri sukupolville. Suurten tutkimusmatkojen aikakausi on ollut ohi jo tovin. Itse asiassa matkustaminen on arkipäiväistynyt niin paljon, että siihen tarvitaan joku syy. Lomailu itsessään ei ole riittävä veruke oikealle lomalle, johon kuuluu oikeasti joku harrastus. Ja sitä pääsee parhaiten harrastamaan jossain maailmanluokan kohteessa.

Rahvas menee Thaimaan rannoille, matkustamisesta kiinnostunut kulkee kaukoidässä omien mielenkiinnon kohteidensa mukaan. Tai ehkä kaukoitäkin on jo mennyt muodista. Ilmiölle on tietenkin olemassa vastakulttuuri, jossa ihmiset lentävät välimeren turistikohteisiin ihan vaan rantalomalle, kerrankin.

Näin ainakin ennen koronaa. Ainakin kateellisessa mielessäni.

Venäjän Karjalassa sankarimatkaajan ja eläkeläisen osat vaihtuvat. Nuorempi, maailmaa nähnyt sukupolvi tajuaa, ettei tiedä lähialueesta, sen ihmisistä ja historiasta juuri mitään. Moni vanhempi ihminen taas on käynyt sukunsa mailla, karjalaisten kylissä ja erilaisissa perinnetapahtumissa vuodesta toiseen. Rajan takana saattaa olla myös tuttuja, joihin pidetään yhteyttä. Kaikkein vanhimmat muistavat vielä, miten sieltä piti aikanaan lähteä. Ja onhan veteraanejakin vielä jokunen hengissä.

Neuvostoajoilta periytynyt kurjuus, joka omalle sukupolvelleni näyttäytyy eksotiikkana, ei välttämättä aiheuta heille samanlaista ihastuksen tunnetta.

En ehkä identifioisi itseäni matkustamisen kautta. En ole käynyt Venäjää lukuun ottamatta edes Euroopan ulkopuolella (oikeastaan Venäjäkin on Uralille asti Eurooppaa, ainakin kiinni euraasian mantereessa). Nyt eläkkeellä oleviin ihmisiin verrattuna olen kuitenkin matkustanut paljon. Nuorempiakin matkaajia käy kyllä Venäjällä, mutta eksotiikkaa haetaan usein oman kulttuurialueen ulkopuolelta. Moni näkee Muurmanskin tai Arkangelin äärimmäisinä matkakohteina, mutta Aunuksen Karjalaa ei.

Koska pyöräillessä joutuu väkisinkin kokemaan kaiken pisteiden A ja B välillä, lähialueet muuttuvat uudestaan kiinnostaviksi. Itselläni on ollut mahdollisuus matkustaa venäjää puhuvan ihmisen kanssa. Se on kieltämättä auttanut suuresti ja avannut pyöräretkeilyn mahdollisuudet Venäjällä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s