Ride without GPS

Tällekin sivulle tulee ehkä jossain vaiheessa gps -perustainen karttalinkki, jonka voi ladata puhelimeen tai muuhun härväimeen. Esimerkiksi bikepacking.com toimii näin. Bikepackingissä digikartta onkin kätevä, koska polkuja ei tiekartassa yleensä näy, eivätkä kansallispuistojen ja muiden virkistysalueiden kartat ja viitat välttämättä ole pyöräilyn suhteen ajan tasalla.

Ride with GPS ja varmasti moni muukin vastaava tuote toimii varsin hyvin navigointivälineenä. Kuratoitujen reittien tekeminen arvalla kotisohvalta on kuitenkin vaikeaa. Olen toistaiseksi tyytynyt kuvailemaan tekemiäni reittejä sanoin ja suuntaa-antavin kartoin. Tuotteistettu palvelu vaatisi myös näyttäviä valokuvia. Niitäkään ei tällä hetkellä ole.

Sivustoa pitäisi tietenkin markkinoida englanniksi. Nimi voisi olla esimerkiksi Bikepacking Russian Carelia. Odotellaan nyt ainakin siihen asti, että rajan yli pääsee taas turvallisesti…

Fillarilla Itään -blogin kehittäminen tähän suuntaan kaipaisi joko rahoitusta tai yhteisön, jonka avulla ”tuote” saataisiin paketoitua kaupallisesti tai (yhteisöllisesti) kasaan.

Onneksi asioita voi aina katsoa toiseltakin kantilta: matkustamiseen ja lomailuun liittyi pitkään yksi merkittävä, sukupolvia erottava tekijä. Toisin kuin puhelin kädessä syntyneet, vanhemmat ihmiset olivat joskus tottuneet siihen, että lomalla on vaikea pitää yhteyttä muihin. Niinpä yksi loman tunnusmerkeistä olikin se, ettei ollut tavoitettavissa.

Olen syntynyt 80-luvun alussa, joten ehdin nipin napin matkustaa Euroopassa teini-ikäisenä ilman kännykkää. Siitä syntyi suuri vapauden illuusio. Reissattiin junalla kavereiden kanssa ja soitettiin kerran viikossa puhelinkopista kotiin. Tarpeelliset aikataulut löytyivät Helsingin päärautatieasemalta saatavasta kirjasesta. Ne olivat yksinkertaisia aikoja. Veikkaan, etten ole ainoa joka muistaa, miten silloin pärjäsikin jostain syystä hyvin rajallisella määrällä informaatiota.

Toisin kuin suurin osa ikäluokastani, löysin retkipyöräilyn enkä suostunut luopumaan tuosta vapauden illuusiosta.

Juttelin joskus lounaspaikkaa pyörittävän, Iranista kotoisin olevan ihmisen kanssa pyörällä matkustamisesta. Hän sanoi suunnitelleensa kesäksi reissua Venäjän läpi perheensä luo. Yksi motiiveista oli juuri pysyä sosiaalisen median tavoittamattomissa. Hänkin siis unelmoi matkustamisesta ilman älypuhelinta.

Pystyn samaistumaan. Omistan ainoastaan näppäinpuhelimen, enkä suurin surminkaan ottaisi ylimääräisiä digitaalisia navigointihärpäkkeitä mukaan reissulle. Laitan kyllä silloin tällöin perheelle tekstiviestillä jonkinlaisia koordinaatteja, mutta puhelin on muutoin kiinni. Viime reissulla äitini lahjoittama vanha digipokkari hajosi. Rehellisesti sanottuna se oli helpotus.

Koska hullut kautta aikojen ovat teoretisoineet ja yksinkertaistaneet todellisuutta pilkkomalla sitä kuvitteellisiin osiin, olen itsekin päätynyt listaamaan sellaisia matkapyöräilyyn liittyviä asioita, joita en haluaisi menettää. Listan kärkipäässä on muun muassa paperikartta. En ole mikään suvereeni kartankäyttäjä, mutta jos jollekin loma vielä tarkoittaa irtautumista normaaleista kuvioista, paperikartta on oiva investointi. Varsinkin jos sen ansiosta voi jättää älylaitteet kotiin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s